Väsyneitä höpinöitä - Mokka - 19.6

"Omistatko gerbiiliä?"
"Mul on Netfix-tunnukset ja osaan mä joskus olla ihan hauska"
"Mun kellon mukaan sul ei oo housuja. Koska se on kymmenen minuuttia etuajassa"
"Oon ollu niin kauan erossa mun ponista että on ikävä. Voinks mä ratsastaa sun kanssa?"
"Hei. Tässä on puhelin ja sä nyt soitat sun äidilles, ettet tuu tänään kotiin."
"Hei norsu. Tarjooppa kalja"

Hyvää iltaa ihminen siellä silmille hallaa tekevän näyttöpäätteen toisella puolella.

Minä olen MokkaCappuccino, ja olen tullut puhumaan teille hyvät ihmiset, kaikkea mukavaa (suom. paskaa). Teidän on turha pelätä. Levitan vain rabiesta. Jotta teillä olisi jotain muutakin tekemistä kuin minun kamalan tekstini lukeminen, olen heitellyt sekaan kaikkea mukavaa. Pitäkää hauskaa.

^ Jotain mitä Mokka on kuunnellut hieman liikaa.

--

Onko teillä koskaan ollut sellainen fiilis, ettei elämässä ole mitään sisältöä.

Mulla ei ole ollut. Mun elämässä on aina musiikki. 

Nainen pyysi mieheltään syntymäpäivälahjaksi jotain mikä kiihtyisi nollasta sataan 3 sekunissa. Mies toi vaa’an naiselle ja sanoi "kokeile kiihtyykö".

Nainen pyysi mieheltään syntymäpäivälahjaksi jotain mikä kiihtyisi nollasta sataan 3 sekunissa. Mies toi vaa’an naiselle ja sanoi "kokeile kiihtyykö".

Äiti oli kauhuissaan tyttärensä käytöksestä.
"Tuollaista on nykyajan nuoriso", hän sanoi närkästyneenä.
"16 vuoden iässä sitä jo kuljeksitaan poikien kanssa, mutta eipä muisteta oman äidin 32-vuotispäivää."

Palle oli kuullut tarinan, jonka mukaan valkoisen leivän syönti paransi potenssia. Niinpä hän juoksi läheiseen kauppaan ja pyysi 50 eurolla ranskanleipää. Myyjä ihmetteli: "50 eurolla ranskanleipää? Sehän muuttuu ihan kivikovaksi ennen kuin ehditte syödä puoliakaan." Palle innostui: "No sitten pannaan varmuudeksi koko satasella…"

Mies lähetti poikansa kesäksi työhön ystävänsä maatilalle. Parin viikon kuluttua hän soitti ja tiedusteli miten poika oli pärjännyt, johon ystävä vastasi: ”Suoraan kysymykseen suora vastaus. Jos pojallasi olisi kolmas käsi, hän tarvitsisi välttämättä myös kolmannen taskun, johon sen voisi työntää.”

 
Mielisairaalassa oli potilas, joka veti tiiliskiveä narussa perässään. Hän kutsui sitä Mikeksi, silitteli sitä ja antoi sille ruokaa. Yöllä hän peitteli tiiliskiven vuoteeseen ja kohteli sitä kaikin tavoin hyvin. Kerran lääkäri päätti, että kaikki vähänkään selväjärkiset potilaat päästettäisiin kotiin. Lääkäri kysyi:
– Mitenkäs Mike tänään jaksaa.
– Kumpi meistä mahtaa tarvita hoitoa, potilas tokaisi.
– Kyllä kai hullumpikin näkee, että tämä on pelkkä tiiliskivi.
Häkeltynyt ylilääkäri lähetti potilaan ulos sairaalasta. Sairaalan portin ulkopuolella hän taputti tiiliskiveä ja sanoi:
– Kiitos Mike, kun olit hiljaa. En olisi takuulla päässyt ulos, jos ylilääkäri olisi huomannut, että olin tuonut sairaalaan koiran.

 – Mitä luet?
– Päiväkirjaa.
– Onko siinä jotain melenkiintoista?
– Päiväkirja on yksityisasia, ei sitä kuulu näyttää toisille. Sitä paitsi tämä on minun sisareni päiväkirja.

 Mikä on maailman ehdottomasti ohuin kirja?
– Herkulliset kouluruoat.

Olipa kerran amerikkalainen, kiinalainen ja jamaikalainen. He löysivät lampun ja hieroivat sitä. Kun he hieroivat lamppua, siitä ilmestyi henki. Henki sanoi että he saavat kaikki yhden toiveen, mutta heidän täytyisi hypätä pilvenpiirtäjän katolta ja lausua haluamansa asia ilmassa. Aluksi oli amerikkalaisen vuoro. Hän hyppäsi katolta ja huusi "MONEY!" ja hän laskeutui pehmeästi isoon rahakasaan. Sitten oli vuorossa kiinalainen. Hän hyppäsi ja huusi "RICE!" ja hän laskeutui riisivuoreen. Sitten tuli jamaikalaisen vuoro. Hän oli alkamassa hyppäämään, mutta liukastui katolta ja huusi: "OH SHIT!".

 Olipa kerran suomalainen, kuwaitilainen, amerikkalainen. Amerikkalainen heitti ikkunasta nipun seteleitä ja sanoi "näitä meillä on tarpeeksi". Kuwaitilainen heitti öljytynnyrin ja sanoi "näitä meillä on tarpeeksi". Suomalainen heitti ikkunsta ruotsalaisen ja sanoi "näitä meillä on tarpeeksi".

-MokkaCappuccino